Kuuntelin joku päivä sitten Esa Saarisen kevättalvella 2020 Aalto-yliopistolla pitämän 2-tuntisen luennon Sydämen ääni https://www.youtube.com/watch?v=347TvcT3lrw . Luento oli yksi osa sarjasta Filosofia ja systeemiajattelu. Se herätti paljon ajattelemista moneksi päiväksi, joten päätin kirjoittaa luennosta lyhyen yhteenvedon.

Hohdokkuus

Sydämen ääni -konseptin ymmärtämistä helpottaa se, että ajattelee sitä käsitteen ’hohdokkuus’ kautta. Mikä sinulle on elämässä hohdokasta?

Saarinen viittasi esimerkkiin alkoholinjuonnista. Hän oli aloittanut opetuksen Otaniemessä vuonna 2001. ”Olen mä itsekin juonut olutta tuntuvalla innostuksella joskus aikasemmin. Mut yleisesti mun tuntuma silloin 2000-luvun alkupuolella täällä Otaniemessä, teknillisessä korkeakoulussa oli, et ylipäätänsä toi viinanjuonnin kulttuuri … oli kyllä oikeastaan aika perseestä”.

Kun minä opiskelin yliopistossa 1989-1996, alkoholinjuonti oli suurimmalle osalle opiskelijoista erittäin hohdokasta. Tämä tuli räikeimmin esille biologian ja maantieteen kenttäkursseilla. Vanhemmilta opiskelijoilta uudet (fuksit) oppivat, miten opiskelijat elävät, mitä ihaillaan (Tässä tulee mieleen myös Juhani Ahon erinomainen kirja ‘Helsinkiin’).

Saarinen pohtii seuraavaksi onko Uskollisuus hohdokasta meidän kulttuurissa. Siitä hän kertookin valaisevan esimerkin, johon palaan myöhemmin Reflektion yhteydessä.  

Miksi pidät jotakin hohdokkaana? Eli oletko päätynyt pitämään hohdokkaana jotakin siksi, että kaikki muutkin pitävät sitä hohdokkaana vai pidätkö jotakin hohdokkaana oman ajattelun tuloksena? Kuunteletko sydämesi ääntä vai menet massan mukana? Eli siinä se silta hohdokkuudesta sydämen ääneen.  

Biologian ja maantieteen kenttäkursseilla oli vain kaksi tai kolme lisäkseni, joille alkoholinjuonti ei ollut hohdokasta. Me kaikki olimme kasvaneet ulkomailla. Kaikki muut kulkivat suomalaisen opiskelijakulttuurin pääuomassa. Meitä paine ei ajanut pääuomaan. Miksihän?

Sydämen ääni

Saarisen mukaan Sydämen ääni on 1. Jokin syvempi, jonka ihminen tunnistaa yksilöllisesti omakseen (riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat), 2. Hän on sinut sen kanssa (eli on luontevaa olla, tehdä ja ajatella näin), ja 3. Jolla on yhteys johonkin laajempaan kokonaisuuteen itsensä ulkopuolella (voisiko sanoa arvojärjestykseen, Saarinen ei käytä tätä termiä).

On kuitenkin varoituksena huomattava, että nämä ehdot voi täyttyä ja ihminen olla silti enemmän tai vähemmän harhassa, ”Voi hurrata diktaattorille”. Saarinen ottaa esimerkiksi Stalinia surevat alamaiset ja punainen lippalaki päässään innoissaan olevat republikaanit. Kun jokin tuntuu niin hyvin sopivan itselle, ajattelee sen olevan ’sydämen ääni’, on helppo selitellä sydämen ääneen sopimattomat ongelmakohdat marginaaliin. Kunhan presidentti on Israelin puolella ja aborttia vastaan, fundamentaalikristitty vähättelee maahanmuuttajalapsien eristysleirejä, naisseikkailuita, kuolemantuomioita, talousepäselvyyksiä, mellastusta Capitol kukkulalla. (viimeinen lause omia esimerkkejäni)

Tällaista on Bad Romance (Huono rakkaussuhde). Ihminen on valmis myymään itsensä jollekin ja sillä on hintansa.

Bad Romance voi syntyä seuraavilla tavoilla: 1. Väärän tyypin kanssa, 2. Jonkin ominaispiirteen tai tottumuksen kanssa, 3. Jonkin ratkaisustrategian kanssa, 4. Oman identiteettikuvan kanssa, tai 5. Vallan, aseman, rikkauden tai teknologian kanssa.

Muut huomaavat huonon romanssin syntymisen, mutta asianosainen itse selittelee ongelmat pois. Joku alkaa seurustella selvästi väärän henkilön kanssa (väärä tyyppi). ”Tuosta ei hyvä seuraa”, sanovat sivustakatsojat. ”No, mulla nyt vaan on tällainen tapa sanoa suoraan, mitä ajattelen” (olla siis tyly ja loukata)(ominaispiirre/tottumus). ”Mä arvostan sitä, että saa näyttää tunteet (siis annat itsellesi luvan suuttua hetkessä etkä hallitse tilannetta)(ratkaisustrategia)… jne

Jokaisessa viidessä kohdassa ihminen myy itsensä jostakin hinnasta. Sen jälkeen hän ei enää ole vapaa. Toinen vaihtoehto olisi myöntää asian haitallisuus ja kehittää itseään tai muuttaa suuntaa.

Kukaan ei päätä tulla alkoholistiksi, riippuvaiseksi huumeista tai peleistä, tai vaikkapa vallanhimoiseksi. Silti ihmisiä alkoholisoituu, tulee peliriippuvaiseksi ja takertuu sairaalloisesti valtaan. Syynä on Bad Romance, ehkä yhtäkkinen hurahtaminen tai pitkäkin prosessi, jonka aikana on selitelty itselle ja muille ongelmat pois tai marginaaliin, katsottu niitä sormien välistä. Lopulta ihminen ’ryömii’ itse aiheutetussa tilanteessa anellen armoa siltä, jolle on myynyt itsensä.

Eli mikä avuksi Bad Romancen välttämiseksi?

Reflektio.

Ihmisellä on kyky ajatella kahdella erilaisella tavalla. 1. Tehtäväorientoituneesti ulospäin suuntautuen ja 2. Tehtävistä erillään olevalla sisäänpäin suuntautuneella tavalla. (Emotions, learning and the Brain: Mary Helen Immordino-Yang).

Näistä jälkimmäistä kutsutaan reflektioksi. Reflektointi (ainakin tässä asiayhteydessä) on sisäistä tunnustelua mahdollisista asioista, jotka eivät vielä ole tapahtuneet. Ehkä jotakin on tapahtunut jollekulle toiselle ja sen vuoksi ihminen miettii, mitä hän itse tekisi vastaavanlaisessa tilanteessa.

Reflektointi valmistaa sisäisesti kohtaamaan eteen tulevia tilanteita. Se auttaa tekemään parempia valintoja, sellaisia, jotka vastaavat kokonaiskuvassa omaa sydämen ääntä.

Saarinen ottaa esimerkiksi kuvitellun syrjähypyn mahdollisuuden silloin kun heille syntyi kaksoset ja koko elämä mullistui, ja hän, vaimolleen siihen asti tärkein ihminen, putosikin kolmannelle sijalle (ei edes kakkoskuskiksi vaan joksikin testikuskiksi, jonka nimeä ei edes muista). Ihailun, rakkauden ja huomion tarve olisi voinut ajaa hänet tilanteen tullen Bad Romanceen – esimerkissä työmatkalla Kokkolaan, Cumulus hotellin respassa tapaamansa naisen kanssa. Hehän olivat aivan kuin ‘sukulaissieluja’… koska nainen ihaili E. Saarista ja hänen kirjojaan.

Sisäinen etukäteen tapahtuva reflektointi siitä, että syrjähyppy voisi tapahtua myös minulle, auttaa valmistautumaan tilanteeseen, jossa valinta on tehtävä. Reflektoimalla etukäteen mahdollisuutta Saarinen kuitenkin päätyi ajattelemaan, että on hohdokasta olla yhden naisen mies.

Mistä hinnasta olet valmis myymään kaiken siihen asti tärkeimmän? Vuosia myöhemmin Saarinen olisi katsellut kaksosiaan ja ollut heistä ylpeä. Hehän muistuttavat niin äitiään. Mutta samalla kaksoset olisivat kysyneet ”Miksi te äidin kanssa erositte silloin kun me oltiin pieniä?” Vastauksena olisi ”No kun vuosia sitten Kokkolan Cumuluksessa… ”. Yleisö nauraa ja tajuaa pointin: Kuulostaa niin järkyttävän pieneltä hinnalta vaihtaa kaikki siihen asti arvokas pois.

Saarisen slidesta kolme kysymystä reflektoinnista:

1. Kuinka vapaasti annat itsesi ajatella ennen kuin hetki koittaa?
2. Kuinka usein käytännössä pohdit vapaasti?
3. Mitkä ovat hardware rajoitteesi?

”Älä kuvittele, että olet sisäisessä harkinnassasi niin valmis, ettet tarvi tällaista reflektointia” Saarinen painottaa. Äläkä ajattele, että sinä olisit jotenkin immuuni sellaiselle, mitä muille on sattunut. Elämässä tilanteet eivät synny pelkästään sinusta, vaan ne syntyvät yhdessä kaiken muun kanssa. Syntyy yhteisvaikutus, systeeminen vaikutus (kehon biologiaa, aivojen kemiaa, motiiveja, arvoja, olosuhteita, tapahtumia…)

Reflektointi (sisäänpäin suuntautunut tehtävistä erillään oleva ajattelu) on erittäin häiriöherkkä eikä se onnistu samanaikaisesti tehtäväorientoituneen ulospäin suuntautuvan ajattelun kanssa. Siksi on tärkeää ottaa hiljaista aikaa reflektoimiseen. Ja vaikka olisit algoritmisesti kyvykäs ajattelija, se ei takaa reflektiota.

Miten paljon sinä elät sydämesi äänen mukaan? Vai elätkö 1. Uomaelämää (samassa uomassa kun muutkin), 2. Vaihtotaloudessa (eli teet asioita uoman ulkopuolella vain siinä määrin kun se on sinulle hyödyllistä) vai 3. Oman historiasi mukaan (eli olet aina tehnyt näin tai ollut sellainen, vaikkei ehkä muut teekään niin tai olekaan sellaisia)?

Kuinka paljon elämästäsi selittyy näillä uomaelämällä, vaihtotaloudella tai omalla historiallasi? Saattaa olla lähes 100%.

Saarinen lanseeraa uuden metaforisen konseptin ’Ruusunostaminen’. Suomalaiset miehet eivät juuri osta ruusuja vaimoilleen, mutta voisivathan he ostaakin. Eli onhan aina mahdollista toimia niin kuin sydän sanoo, vaikkei niin tavallisesti teekään ja vaikkei kukaan muu niin tee. Voihan aina luoda ainakin itselleen uuden uoman.

Saarinen viittaa yleisön insinööriopiskelijoihin, joille opetetaan paljon numeerista lähestymistapaa. Hän ehdottaa indeksejä myös sisäiseen kirjanpitoon. Kun sydämensä äänen ensin kuulee, kannattaa asettaa itselleen omat Avainindeksit. Saarisen indeksit ovat seuraavat kolme:

1. Pikkupaskiaisuustaso: Miten oma käytöksesi, tekemisesi ja päätöksesi vaikuttaa muihin ihmisiin? Mitä vaikutusvaltaisemmassa asemassa olet, sitä tärkeämpää tätä indeksiä on seurata, paineen alaisena ja kiireisenä erittäin tärkeää.
2. Suuteleva pari -indeksi: Kuinka monta suutelevaa paria haluat nähdä päivässä? Tämä indeksi laskee iän myötä, jos sitä ei pidä silmällä. Hälyttävää on, jos saavut rajalle, että ystäväsi tai ystäväsi lapsen häissä ajatuksissasi pyörähtää epäilys: ”Kuinkahan kauan tämä avioliitto tulee kestämään?” Kyynisyys!
3. Ystävällinen hymy -indeksi. Millaisella katseella katsot muita ihmisiä? Tämäkin yleensä laskee elämän aikana. Hymy hyytyy. Onko sinun katseesi ystävällisen rakkaudellinen vai alas painava? Seuraa tätä indeksiä ja etsi uusia kohtaamisia, joissa voit katsoa toista ihmistä ystävällisellä rakkaudellisuudella.

Itse lisäisin neljänneksi indeksiksi tyytyväisyysindeksin. Sitä voisi myös negatiiviselta puoleltaan kutsua kritiikki-indeksiksi. Tyytymättömältä tyypiltä ei heru arvostusta toisten panostusta kohtaan eikä hän osaa olla kiitollinen niistä mahdollisuuksista, joista hän juuri nyt elämässään nauttii. Miten paljon arvostat sitä, mitä sinulla on nyt? Vai skannaako mielesi menneisyyttä, jolloin asiat olivat paremmin, tai valitatko nykyhetkestä ja haaveilet koko ajan jostakin paremmasta (eli näyttääkö ruoho vihreämmältä aina aidan takana)?

Ilman sen kummempaa loppukaneettia jätän sinut nyt reflektoimaan.

Photo: Pixabay