Olen aiemmin kirjoittanut kaksi juttua terapeuttisesta ruokavaliosta. Tässä jutussa tarjoan pientä valaistusta siihen, mistä tieteelliseen tutkimukseen perustuva nyky-ymmärrys tuoreen ruuan tärkeydestä ihmisen terveydelle on lähtenyt.

Kuvittelemme ehkä, että tieto on kovinkin uutta. Suomalaiseen ruokapöytään tuoreet ruuat alkoivat tehdä tuloaan vähitellen vasta 70-luvun lopulla.

Muistuu kuitenkin mieleen ne 1800-1900 luvun vaihteeseen ajoittuvat historialliset romaanit, joissa varakkaat toipilaat tai sairaat lähtevät johonkin Keski-Eurooppan sanatorioon tervehtymään. Sanatoriossa oleskellaan kuukausia. Syödään terveellistä ruokaa, liikutaan paljon raikkaassa ulkoilmassa maaseudulla ja kylvetään.

Sanatoriot tarjosivat lääkäreille hyvän mahdollisuuden tehdä ravitsemustutkimusta. Ravinnon vaikutusta pystyi tarkkailemaan asiakkaissa.

Salus-terveysopiston ensimmäisellä kurssilla esille nostettiin muutama tämän aikakauden pioneeri, heistä tärkeimpänä saksalainen Werner Kollath (1892 – 1970), joka laati alla olevan ruokien laatuluokituksen.

Luokituksen mukaan täysiarvoisia elintarvikkeita ovat kuumentamattomat luonnolliset elintarvikkeet. Ne ovat A-luokan ruokia. Kuumennetut A-luokan ruuat ovat jo menettäneet osan ravitsemusarvostaan ja ovat B-luokan ruokia. C-luokan ruuat ovat teollisesti käsiteltyjä ruokia ja laadultaan vajaa-arvoisinta. Taulukossa on paljon erimerkkejä, mitä näihin eri kategorioihin luetaan.

Kollath osoitti tutkimuksillaan, että parhaan ravitsemuksellisen tuloksen antoivat mahdollisimman käsittelemättömät ruoka-aineet.

Edelleen suosituksena on, että:

– A-luokan ruokia olisi päivittäisestä ruuasta yli 50 painoprosenttia
– B-luokan ruokia alle 50%
– Teollisia C-luokan ruokia ei syötäisi lainkaan

Mutta, mutta…

Nykyinen käyttö on Suomen kaltaisessa ‘hyvinvointivaltiossa’ ja länsimaissa yleensä jotakin aivan muuta.

– A-luokan ruokia syödään n. 10-15 paino-%
– B-luokan ruokia noin 25 paino-%
– C-luokan ruokia enemmän kuin 60 paino-%. On makkaraa, valkojauholeivonnaisia, sokeroituja jogurtteja, jäätelöä, pizzaa, margariinia, vaaleaa pastaa, sokerisia virvokkeita, keinomakeutettuja virvokkeita, purkkiruokia, iskukuumennettuja juomia, karkkeja ym ym.

Kollathin kanssa samantyyppisiä pioneeriajan ravitsemustieteen tutkimuksia, tekivät myös mm. Robert McCarrison (1878 – 1960) ja Francis M. Pottenger Jr. (1901 – 1967). Tutkimuksia tehtiin sekä ihmisillä, että koe-eläimillä (aika pöyristyttävääkin luettavaa).

Yksi merkittävä havainto koe-eläimillä oli se, että yksikään koe-elän ei saavuttanut täyttä odotettua elinikää, kun sille syötettiin vain kuumentamalla valmistettuja ja pastöroituja ruokia. Tärkeä havainto lemmikinomistajalle. Nappulat, rasiapateet ja kaikenlaiset teollisesti valmistetut namut ovat kyllä helppoja, mutta ne ovat erittäin kaukana täysiarvoisesta ravinnosta.

Mikä tuoreravinnossa sitten on niin tärkeää?

Vastaus: Ainakin tuoreravintoentsyymit, kasvioksidantit, vitamiinit ja hivenaineet. Lisäksi tuoreravinnosta saa monenlaisia hyviä mikrobeja. Kuumakäsittelemättömässä tuoreravinnossa nämä ovat kaikki tallella. Siksi tuoreravinto on sairauksien ennaltaehkäisyssä ja terapiakäytössä aivan keskeinen!

Katsopa alla olevaa taulukkoa, joka esittää vitamiinitappiot ruuanvalmistuksessa:

A-vitamiini – 40 %
Beetakaroteeni – 30 %
D-vitamiini – 40 %
E- vitamiini – 55 %
K-vitamiini – 5 %
B1-vitamiini 30-70 %
B2-vitamiini 10-40 %
B3-vitamiini 15-20 %
B5-vitamiini -50 %
B6-vitamiini 20-50 %
B12-vitamiini -10 %
Foolihappo 30-100 %
H-vitamiini -60 %

Mitä sinun ostoskärryssäsi on?

Suurin osa kauppojen hyllyistä on täytetty kartonkiin ja muoviin pakatuilla, tehtaassa tuotetuilla elintarvikkeilla. Pakettien päällä on pitkät valmistusainelistat pienellä präntättynä. Kaikkia valmistusaineita ei osaa edes lausua, osa on numerosarjoja, ja epäilyttävätä kuullostaa myös lemmikin ruuan ‘aineosa’ ‘hehkutusjäännös’. Hyllyt notkuvat teollisesti valmistettuja ruokia niin ihmisille kuin lemmikeillekin.

Olen päätynyt ajattelemaan, että laadukas ruoka löytyy hyvin pieneltä alueelta kaupasta, eikä useimpia hyllyrivejä tarvi kaupoissa edes kierrellä!

Katsopa seuraavan kerran millaisessa suhteessa ostoskärryssäsi on tuoreena syötävää täysiarvoista ruokaa (>50%?) ja kypsytetyksi tarkoitettua täysiarvoista tuoreruokaa (<50%?). Onko kärryssä myös näitä teollisia tuotteita? Voisiko niistä jättää osan hyllyyn?

Photo: Pixabay