Tätä miettii moni, varsinkin – ja viimeistään – siinä vaiheessa, kun painoa on kertynyt ja sen ensi kertaa kropassaan huomaa. Toki kysymys herää monessa muussakin elämäntilanteessa. Yhdellä hajoaa terveys. Ja kun lääkkeet eivät houkuta tai ehkä edes auta, alkaa ruuan vaikutus terveydentilaan kiinnostaa. Toisella taas lääkitys on niin rankka, että on pakko miettiä miten kehoaan tukea lääkityksen aikana. Ja joku onnellinen perusterve miettii, miten voi itse tehdä parhaansa pysyäkseen jatkossakin terveenä.

Olet ehkä kuullut sanonnan “Olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokaasi”. Tämä Hippokrateen (Hippokrates Kosilainen n. 460 – 377eaa) lausahdushan on löydetty viime vuosina uudelleen.

Jokainen muistaa lapsuudestaan vanhempien kehotukset syödä jotakin, koska ’se on terveellistä’. Riippuen kodista, hyvinkin erilaisia ruokia pidettiin ’terveellisinä’. Nykyisin tietoa on sentään paljon enemmän, mutta niin on myös mielipiteitä. Lisäksi eri nimillä kulkevia ruokavalioita on valtavat määrät.

Itse kiinnostuin ravinnosta puolitoista vuotta sitten, sillä tarvitsin kipeästi tietoa oman terveydentilani takia. Toki olin ensin yrittänyt lääkäreitä, mutta käypähoito vaan pahensi tilannettani.

Kun vihdoin tajusin etsiä tietoa englanniksi, siitä avautuikin aivan uusi maailma. Minulle tuli ensi kertaa tutuksi ravitsemusammattilaiset, ’nutritionists’. En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi sellaista ammattikuntaa lainkaan. Ja tutuksi tuli myös termi ’funtionaalinen lääketiede’. Ja siinä samassa (vanhana biologian sivuaineopiskelijana) opin paljon ihmisen fysiologiaa.

Löytyi Dr Axe, Dr Eric Berg ja Dr Ken D Berry ja heidän informatiiviset YouTube-videonsa ja artikkelinsa. Valtavasti tieteellistä ja käytännöllistä tietoa. Päädyin myös Terveysopisto Saluksen kursseille, Olli Sovijärven ja Paula Heinosen oppiin, ja havahduin, että täällä Suomessakin on ihmisiä, joilla on tämä sama tieto. Jotenkin en ollut vaan siitä koskaan kuullut. Huomasin myös, että kaikki käytännön tieto suomeksi ja Suomessa oli maksullisten vastaanottokäyntien tai maksullisten kurssien takana.

Vaikka tieto toi toiveikkuutta, oli se myös aika kolaus itselleni. Olin uskonut syöväni terveellisesti. Paino ei ollut koskaan ollut ongelma. Kuntoa olin pitänyt yllä teini-iästä lähtien. Kovan kunnon osoituksena olivat olleet pitkät Lapin vaellukset ja Itä-Afrikan vuoriretket.

No, ehkä nuorempana kroppa jaksaa toimia pienistä puutostiloista huolimatta, mutta viisikymppisenä se sitten saattaakin reagoida. Minut opiskelu herätti toteamaan: ”Nyt on kyllä äkkiä vaihdettava polttoainelaatua, tai muuten kone alkaa yskimään vieläkin pahemmin, lopulta voi sammahtaa kokonaan.”  

Muistui mieleeni seiskaluokan ruotsinopettaja, joka kerran sanoi, ettei ravihevonenkaan kauaa juokse, jos sille antaa syötäväksi kahvia ja pullaa. Itse en ollut pullakahvittelijoita ollenkaan. Ja silti, juokseminen loppui.

Onneksi keho on loistava parantamaan ja korjaamaan itse itseään. Elimistö on luonnostaan ’terveyshakuinen’. Mutta vain ja ainoastaan, jos sillä on korjaamiseen ja parantamiseen oikeat rakennusaineet.

Joskus parantuminen voi ottaa pitkäänkin. Toisaalta kuten Hippokrates totesi, eivät krooniset sairaudetkaan yhtäkkiä ilmesty: ”Sairaudet eivät milloinkaan iske kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan kehittyvät vähitellen päivittäin luontoa vastaan tekemistämme rikkomuksista murtautuen lopulta esiin tuntuviksi oireiksi ja sairauksiksi”.

No millainen ruoka sitten tukisi terveyttä ja parantumista parhaalla mahdollisella tavalla?

Ensinnäkin on hyvä ymmärtää, että ihmisen genetiikka on sopeutunut sellaiseen ravintoon parhaiten, jota se on käyttänyt pisimpään. Esimerkiksi viljat tulivat ravintoon mukaan viljeltyinä vasta 8000-10,000 vuotta sitten ja Suomessa alettiin syödä viljaa ja käyttää maitotaloustuotteita vasta 2500 vuotta sitten. Valkojauhoja, sokeria ja teollisia ruokia ihminen on käyttänyt vasta 2-4 sukupolvea! Sinä aikana meille on tullut aivan uudennäköiset sairaustilastot. Syynä ei siis ole pelkästää ikääntyvä väestö.

Olen alla esittänyt taulukkomuodossa terapeuttisen ruokien päivittäisen käyttösuunnitelman, johon tutustuin Saluksella. Siellä se oli tosin esitetty pyramidin muodossa. Huomasin pian ravintoterapiaan tutustuessani, että funktionaalisen lääketieteen ja ravintoterapian piirissä on hyvinkin yhtenäinen käsitys parantavasta ja terveyttä ylläpitävästä ruokavaliosta. Se perustuu tutkimukseen ja hoitotuloksiin.

Terapeuttinen ruokavalio takaa kaiken, mitä ihmiskeho tarvitsee. Tosin, jos terveys on jo jostain syystä heikko, on pakko ottaa lisäksi myös ravintolisiä, ainakin paranemisen alkuun pääsemiseksi.

Samaa taulukkoa voi toki soveltaa myös kasvissyöjät, mutta on syytä osata muuttaa kohtaa Proteiiniruuat oikein. Pelkkä lihan jättäminen pois ei toimi. Öljyihin kannattaisi lisätä laajempi valikoima esim camelina-, avokado-, ja pellavansiemenöljy.

Terapeuttinen ruokasuunnitelma on oiva tapa palata takaisin juurille, syömään ihmiskeholle soveltuvaa ruokaa. Toivottavasti innostuit!